In Finland we have a saying called “reilu meininki”. Freely translated it basically means that people are friendly and they are committed to help each other. Well, unfortunately things here got a bit rough, which is why I changed the topic of this site.
I have to admit that my linguistic abilities in english aren’t as flowing as they perhaps should be. This said, I have lately encountered a phenomenom among fellow photographers, which seems a bit troubling to me. Colleaques, who propably are much wiser than me, are talking behing my back and laughing at my posts. Well, I hope you quys don’t mind me saying this. Some of you may be native speakers in english and I surely hope my less fluent penmanship isn’t bothering you too much. You can always go to my finnish blog, right?
During the past years I’ve got used to this. It’s quite normal people are talking trash behind your back, especially if you happen to be in a foreman position. I’m an aggressive person and I’m also willing to do anything to achieve my goals. Always been like that and always will be. In my opinion this is only a symptom of something completely different. Talking trash about other people is a clear sign of just one thing, and one thing only.
To tell you the truth I’ve had couple of really good laughs while I changed the headline and wrote this! Anyway, my son Elias had a birthday party and we had lots of fun. Even though invited quests consisted mainly of adults and friends of my daughter Nea, Elias enjoyed the party as well. At least the cake which was designed by Heidi.
I also made a little gallery from the party. Of course.
Here’s something I did last weekend from the enduro race. I went there to get some photos for my book project and finally I had bunch of images for no use. So I decided to make slideshow with Killer Aspect music in it.
Anyways, I think this is something I’ll do from Vancouver. It’s not allowed to do any video or audio interviews, but we can show pictures like that. I’ll do basic photo galleries of course, but every now and then slideshow might be fun.
I just updated my Finnish blog with panorama from Whisteler, Canada. We had some bad luck there, but after all we have some panoramas to publish. Nothing special, but at least something…
This one is leftover, but more to come when those are published.
Link to panorama and my new site is HERE. Just click the image of the Whistler panorama story to see panorama. You can zoom and hit the red hot spot to get another panorama. Zoom works with shift and ctrl.
Tilanne on nyt sellainen, että tämä blogittelu loppuu tässä foorumissä tällaisena. Tänne en siis enää tuntojani vuodattele, vaan laittelen enimmäkseen kuvia ja videoita, joita tässä tulemme tekemään. Samalla kieli muuttuu keskinkertaisesta suomesta huonoksi englanniksi.
Syy tähän on yksinkertaisesti se, että suomalainen versio siirtyy uuteen paikkaan. Olen ostanut uuden alustan ja tulen vuodattamaan siellä tuntojani entiseen tapaan tai ehkä jopa vuolaammin. Uuden sivun laukaisusta ilmoottelen Facebookissa.
Syy vieraskieliseen tarjontaan on hyvin selvä. Minulla on muutama ulkomainen ystävä, jotka ovat kiinnostuneita tekemisistäni. En voi tarjota heille täysipainoista blogittelua, siihen ei taitoni riitä, mutta voin antaa heille muutamia lauseita kuvien takaa. Uusi blogipohja mahdollistaa sen ja toivon, että olympialaisten aikaan ollaan uuden suomalaisversion kanssa täydessä vauhdissa. Tosin mitään kisablogittelua en tule harrastamaan, sillä töitä on varmasti aivan tarpeeksi.
Nyt tässä hiukan viihdykettä jo kulutetuilla Kimin kuvilla.
Taas on vettä virranut, tai ehkei näillä pakkasilla niinkään, siitä kun viimeksi kirjoittelin. Ja paljon on tapahtunutkin. Tässä on tullut koettua aivan jumalaton kuumeilu, jota sitten yritin parannella niin perinteisellä kuin vapaammallakin tyylillä.
No, tuloksena se, että Tallinnan taitoluistelut siirtyivät paremmin osaaville, mutta sitten kävi hiukan tuuriakin. Sain lyhyellä varoitusajalla mainoskeikan, joka olikin todella mieleen. Kohteena oli meinaan ralliauto, jonka puikoissa Kimi Räikkönen. Lue lisää ‘Räikkönen ja tunturiralli’
Nyt on Kanadan reissu takana ja edessä lento Seattlesta Müncheniin. Siellä kuvataan sitten kauden ensimmäinen Red Bull Crashed Ice, jota tuskin maltan odottaa. On sen verran hieno laji.
Vancouverin reissu oli henkisesti raskas. Emme päässeet tekemään suunniteltuja juttuja ja lopulta vielä sää muuttui aivan käsittämättömän huonoksi. Teimme kunniakkaasti hommia, mutta myös lähettäminen muodostui ongelmaksi varsinkin Whistlerissä, jossa nettiyhteydet olivat huonoimpia mihin olen koskaan törmännyt.
Onnistumisen iloa koin, kun avasin päivän Iltalehden netissä. Saimme aikaiseksi aukeaman jutun sääoloista ja se löysi vielä tiensä kansipalaksikin.
Olen saanut paljon viestejä ja kyselyitä ammatistani ja moni on todennut kadehtivansa tällaista hommaa. No, ei tarvitse. Kyllä on taas sade piiskannut naamaa ihan kirjaimellisestikin.
Lähdin Kanadaan tekemään ennakkojuttuja ja synkkyys alkoi jo koneessa, kun taakseni istui perhe, jonka pieni poika potki penkkiäni koko matkan ajan. Ei siinä mitään, sitähän sattuu ja ansaitsin varmasti jokaisen iskun, mutta saapuessani Vancouverin jääkiekko-otteluun tuli oikein iso märkä rätti kasvoilleni. Lue lisää ‘Kurjuuden maksimointia’
Hiukan on ollut hiljaista blogittelussa ja valitettavasti täytyy todeta, että sama linja jatkuu. Töitä on sen verran reilusti, ettei aika nyt riitä kuin keskittymään olennaiseen. Se vähäinen vapaa-aika mitä jää luovutetaan kokonaisvaltaisesti pienen perheemme käyttöön. Arttu Pihlainen Quebecin Crashed Ice 2009.
Kello on tätä kirjoittaessa vartin yli kolme yöllä ja sain juuri kaikki rästityöt tehtyä ja viimeiset laukut pakattua. Nyt suunnataan lentokentälle ja Frankfurtin kautta Seattleen. Sieltä matka jatkuu muutaman päivän päästä Vancouveriin, jossa ensitöikseni kuvaan kiekkopelin Vancouver vs. Galgary. Sitten hiukan panoramaa suorituspaikoista, muutama minuutti liikkuvaa kuvaa ja lento Müncheniin, jossa kauden ensimmäinen Red Bull Crashed Ice.
18.1 ollaan kotona ja 20.1 Tallinan taitoluisteluissa. Sitten 10.2 taas Vancouveriin, josta pois 1.3 ja viikko siitä niin aloitetaan etelässä isompi liikkuvan kuvan projekti.
Yritän kuitenkin kirjoittaa ja avata esimerkiksi tuota panoramahommaa siltä osin kun sitä teen eli hiukan ohjelmia ja kalustoa. Teen sitä suhteellisen simppelillä tavalla, joten tarina ei turhan vaikeaksi taivu. Mutta tältä erää tämä tässä, palaan heti kun aikaa riittää. Ehkäpä jo tuon NHL-pelin tiimoilta.
Vuosi alkaa olla lopuillaan, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että Vuoden lehtikuva-kilpailu lähestyy. Siellä eivät juuri kikkailijat ja kamafriikit menesty, mutta lahjakkaat idealistit sitäkin paremmin. Tämä tuli taas mieleeni kun surffailin netissä ja päädyin strap-photos.com -sivustolle. Siellä viime vuonna palkittu Jussi Leinonen esittelee kuviaan muutaman muun erittäin pätevän kuvaajan kanssa. Heillä on asennetta ja taitoa, eikä siellä hehkuteta kalustoa, vaan näkemisen jaloa taitoa.
Itse kuulun ryhmään, jossa näkemyksen puute korvataan kalustolla, kikkailulla ja kovalla puurtamisella. Tälläkin tavalla alalla menestyy, näköjään…
Täytyy kuitenkin todeta, että kyllähän se välillä kismittää, kun itse raahaat hiki hatussa kaikenlaisia härpättimiä ympäri maata ja teet kaikenlaisia nettivirityksiä ja sitten joku laiskan näköinen nuori kaveri tulee ja nappaa pumpputsuumilla vuoden lehtikuvan.
Täytyy sanoa, että arvostan tällaisia näkijöitä paljon. Nuoria tulee jatkuvasti lisää ja vanhassakin kalustossa löytyy. Se on ihan sama kuka kovista nimistä on samaan aikaan keikalla, niin turpaan yleensä tulee. Se kun on helppo todeta, kun selaa lehtiä joissa kaverit ovat töissä. Toki teen itsekin töitä arvostetuissa lehdissä, mutta enemmänkin urheilun saralla ja se on kuitenkin hiukan simppelimpi laji. Olen aina todennut, varsinkin tähän aikaan vuodesta, että toivoisin joskus ottavani kuvia, joista en tällä hetkellä tajua mitään, mutta luulen, ettei niin käy. Toivossa on kuitenkin hyvä elää…
Eli ei muuta kuin kuvajournalismia opiskelemaan sitten…
Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin koko mailman tietystikin heti parantaisin. Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin, joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin. Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:
joulumielen iloisen ja rakkauden syvän.
Minulla kävi hassu juttu tässä viikolla. Sain keikan isolta lehdeltä ja hyväksyin sen. Suunnittelin siitä aika erikoisen siikkarin ja olin jopa oikein innoissani. Oikein perheellenikin mainostin.
Sitten soi puhelin.
– Homma muuttuu, ääni sanoi langan päässä.
– Tarvitaan video ja vähän muita juttuja, ääni jatkoi.
Juttelin tuossa Suomulla nuoren lehtikuvaajan kanssa työstämme ja hän nosti mielenkiintoisen nimikkeen “kikkailu” pöytään. Heillä oli työpaikalla keskusteltu näistä kauko-ohjattavien käytöstä ja muista höyryämistäni aiheista ja todettu ykskantaan, että samaan tai riittävään tulokseen pääsee huomattavasti helpommalla. Että käytetään niitä sitten kun oikeasti on tarve…
Mielenkiintoinen ajatusmalli, ja täysin ymmärrettävä. Tästähän suomalaisessa lehtikuvaamisessa on monesti kyse ja siksi esimerkiksi ulkomaalaiset hämmästelevät meidän tapoja. Lue lisää ‘Mitä tehdään ja millä työkaluilla?’
Tuli tuossa hiukan leikittyä ajankuluksi kuvien kanssa ja pohdiskelin, että tuollaisen alun voisi laittaa nettivideoihin. Siinä saisi hiukan rytkettä videon alkuun ja kuitenkin itse videoon voisi liittää kuvia oikeassa muodossaan.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kuvat olisi syytä näyttää sellaisina kuin ne ovat ja mahdollisimman suurina
Nyt täytyy lähteä kokeilemaan saisinko siikkarin onnistumaan Suomun rinteestä. Kuten aiemmassa postissa sanoin, näissä hommissa vain taivas on kattona. Katselin eilen huuli pyöreänä kun Kari Kuukka viritteli miljoona eri kameraa ja radiota rinteeseen. Miehen tulos oli ainakin kuvien osalta aika kovaa kamaa. Kuukan kuviin TÄSTÄ.
Noita virityksiä tehdessä hommaa riittää ja se on itse asiassa se suurin juttu. Vaatii meinaan kovaa fyysistä kuntoa ja tahtoa painaa aamusta iltaan tarvittavan kalustokasan kanssa rinteessä. No, minulla ei ainakaan ole kovaa kuntoa, mutta yritetään sillä tahtotasolla…
Uuden sivun laukaisusta ilmoottelen 
Hiukan on ollut hiljaista blogittelussa ja valitettavasti täytyy todeta, että sama linja jatkuu. Töitä on sen verran reilusti, ettei aika nyt riitä kuin keskittymään olennaiseen. Se vähäinen vapaa-aika mitä jää luovutetaan kokonaisvaltaisesti pienen perheemme käyttöön. 
